Varhainen epilepsiatutkimus tarkensi tietoa minuudesta

Todellisuus, jonka silmillämme näemme, on vain simulaatio, jonka tarkoituksena on auttaa meitä selviytymään. Tämä väittämä on vakiintunut totuus nykypäivän neurotieteissä. Tähän totuuteen meidät johti epilepsiaa sairastavalla henkilöllä tehty koe, jonka tekijänä oli amerikkalainen pioneeri Michael Gazzaniga.

Gabriella Jerlström
Julkaistu 18 Nov 2024

On laajalle levinnyt uskomus, että meillä on sisin minuus. Neurotieteiden mukaan tämä ei pidä lainkaan paikkaansa. Pikemminkin meillä on ”minuus”, joka on erilaisten järjestelmien toiminnan yhdistelmä.[1]

Aihetta käsittelee muun muassa elokuva Matrix. Se esittää version vanhasta filosofisesta ajatuskokeesta: aivot ravinneliuoksessa. Kokeessa eristetyt aivot sijoitetaan säiliöön ja liitetään tietokoneeseen, jotta ne pääsevät käsiksi samaan simulaatioon kuin kehon sisällä olevat aivot. Eristäytyneiden aivojen näkökulmasta maailma vaikuttaa ihan normaalilta. Voi kuitenkin väittää, että aivoja huijataan, koska niillä ei ole kehoa eivätkä ne ole todellisessa maailmassa.


Elokuva seuraa päähenkilö Neoa. Neo luulee asuvansa kaupungissa, vuosi on 1999 ja ulkona paistaa aurinko. Itse asiassa hän lentää avaruudessa vuonna 2199, ja hänen ympärillään on pilkkopimeää. Neo on siis kuin liuokseen eristetyt aivot.


Kysymys, jota Matrix pohtii (ja jonka luonnollisesti kysymme itseltämme tämän luettuamme), on: mistä tiedämme, että maailma sellaisena kuin sen koemme ei ole pelkkä aistihavainto?[2] Lääkäri ja psykiatri Anders Hansenin mukaan neurotieteiden näkökulmasta tähän on yksinkertainen vastaus – olemme simuloidussa tilassa. 

Anders Hansen väittää, että tunne yhtenäisestä tietoisuudesta on pelkkä konstruktio, jonka on luonut sisäänrakennettu, käyttäjäystävällinen käyttöliittymä. Koemme maailmamme sellaisena kuin näemme sen, mutta maailmassa ei todellisuudessa ole värejä, valoa tai ääntä. Sen sijaan kokemus luodaan aivoissa aistiemme lähettämistä signaaleista. Kyse on erosta minuuden syntymisen ja sen kokemisen välillä.[3]

Miten tutkimus on päätynyt näihin näkemyksiin? Aivan - epilepsiatutkimuksen avulla. 1940- ja 1950-luvuilla vaikeasta epilepsiasta kärsiviä potilaita yritettiin auttaa leikkaamalla heidän aivokurkiaisensa. Leikkauksessa katkaistiin aivopuoliskojen välinen 500 aivosolusta koostuva yhteys, jotta voitaisiin estää kohtauksen leviäminen puoliskosta toiseen. Menetelmä tuli englanniksi tunnetuksi nimellä split-brain. Vuonna 1962 tehty aivokurkiaisen leikkaus tuotti merkittävästi uutta tietoa ja paransi potilaan vointia huomattavasti. 

Yhdysvaltalaiset tutkijat Michael Gazzaniga ja Roger Sperry tutkivat potilaan voinnin parantumista tarkemmin. He havaitsivat, että aivot ovat lokeroituneemmat kuin aiemmin oli luultu. 

Kun aivopuoliskojen välinen yhteys oli katkaistu ja potilasta pyydettiin kuvailemaan hänelle näytettyä kuvaa, hän vastasi eri tavalla riippuen siitä, oliko kuva oikeassa vai vasemmassa näkökentässä. Jos kuva oli oikeassa näkökentässä (jolloin sitä käsiteltiin vasemmassa aivopuoliskossa), potilaalla ei ollut vaikeuksia toistaa näkemäänsä sanoin. Jos kuva taas oli vasemmassa näkökentässä (jolloin sitä käsitteli oikea aivopuolisko), potilas pystyi vastaamaan vain piirtämällä näkemänsä.[4]

Kun Anders Hansen vieraili Gazzanigan luona Kaliforniassa muutama vuosi sitten, oli tutkija kertonut, miten ällistynyt hän oli ollut löydöstä. Hän sanoi, että jos aivoihin mahtuu kaksi tietoisuutta, niihin mahtuu todennäköisesti vielä enemmän, ehkä jopa tuhansia. Tämä siitä huolimatta, että me ihmiset, kuten Neo tai eristetyt aivot, koemme tietoisuutemme yhtenäisenä kokonaisuutena.[5]

Split brain -menetelmä on riskialtis, ja se voidaan yleensä korvata modernilla lääkityksellä[6], mutta sitä voidaan käyttää viimesijaisena keinona niille vakavaa epilepsiaa sairastaville, jotka eivät reagoi lääkitykseen.[7] Menetelmä loi perustan suurelle osalle nykyisestä minuutta koskevasta neurobiologisesta tietämyksestä, joka nykyään lähestyy yksittäisen aivosolun tasoa.[8]

 

 

FI2716NP Sep 2024

[1] https://www.svd.se/a/Rr256J/det-finns-inget-sadant-som-ett-innersta-jag Viimeksi vierailtu [2023-03-29]

[2] https://web.ics.purdue.edu/~drkelly/ChalmersMatrixMetaphysics2001.pdf Viimeksi vierailtu [2023-03-29]

[3] https://www.svd.se/a/Rr256J/det-finns-inget-sadant-som-ett-innersta-jag Viimeksi vierailtu [2023-03-29]

[4] https://www.nature.com/articles/483260a Viimeksi vierailtu [2023-03-29]

[5] https://www.svd.se/a/Rr256J/det-finns-inget-sadant-som-ett-innersta-jag Viimeksi vierailtu [2023-03-29]

[6] https://www.nature.com/articles/483260a Viimeksi vierailtu [2023-03-29]

[7] https://my.clevelandclinic.org/health/treatments/11546-corpus-callosotomy Viimeksi vierailtu [2023-03-29]

[8] https://www.svd.se/a/Rr256J/det-finns-inget-sadant-som-ett-innersta-jag Viimeksi vierailtu [2023-03-29]

BrainPower on epilepsiaan liittyvien asioiden tietokeskus. Täältä löydät tietoa sairaudesta useista eri näkökulmista – henkilökohtaisista tarinoista tutkimuksen edistysaskeliin ja ajantasaisimpaan tietoon. BrainPowerin kautta epilepsia saa ansaitsemaansa huomiota ja tarkastelemme, mitä sairaus todella tarkoittaa. Millaista on elää epilepsian kanssa? Millaista on olla läheinen epilepsiaa sairastavalle? Mitä uusia tutkimustuloksia on saatu? Tämä alusta on sinulle, joka etsit yhteisöllisyyttä, ymmärrystä ja tietoa harvoin keskustellusta sairaudesta.