Babylonian kivitauluista valkokankaalle – miten epilepsiaa on kuvattu

Epilepsiaa on kuvattu vuosien varrella useissa elokuvissa sekä realistisesti että stereotyyppisesti. Sairautta ei vieläkään tunneta hyvin, ja virheelliset kuvaukset uhkaavat lisätä tätä tietämättömyyttä. Vaikka elokuvantekijät saattavat nykyäänkin olla aika varsin tietämättömiä, asiat ovat kuitenkin muuttuneet huomattavasti parempaan suuntaan.[1]

Tidsskriftetissä (Norjan lääkäriliiton lääketieteellinen aikakauslehti) julkaistussa tutkimuksessaan Christer Mjåset tutki, miten epilepsiaa sairastavia ihmisiä on kuvattu kirjallisuudessa ja elokuvissa antiikista 2010-luvulle. Tutkimus osoittaa, että kaunokirjallisuudessa epilepsiaa sairastavat kuvataan usein joko erittäin hyvinä tai erittäin pahoina. Antiikissa epilepsiaa sairastavilla uskottiinkin olevan toisaalta jumalallisia voimia ja toisaalta heitä pidettiin riivattuina. Tämä on toisaalta yksipuolinen kuva sairaudesta ja antaa ymmärtää, että epilepsiaa sairastavat ovat yhtä sairautensa kanssa. 

Vaikka tällaiset käsitykset ovatkin huomattavasti lieventyneet, tutkimusten perusteella nämä antiikin arkkityypit ovat edelleen voimissaan. Vaikka epilepsia on lääketieteellinen sairaus, vaikuttavat käsitykset sen yliluonnollisista yhteyksistä edelleen siihen, miten sitä kuvataan.

Tarinoita epilepsiasta kirjoitettiin jo vuonna 1 000 eaa. babylonialaisiin kivitauluihin. Sana ”epilepsia” tulee kreikan kielen sanasta ”epilambanein”, joka tarkoittaa ”joutua hyökkäyksen kohteeksi” tai ”joutua vangiksi”. Babyloniassa ajateltiin, että kohtaukset johtuivat aaveista ja demoneista. Kreikkalaisilla taas oli toisenlainen, monisyinen suhtautuminen sairauteen, kuten Aiskhyloksen tragediasta Oresteia käy ilmi. Oresteiassa kuvataan epilepsiaa sairastavien oireita, kuten suun vaahtoamista, nykimistä ja veristä sylkeä, jotka muistuttavat epilepsiakohtauksen tyypillisiä oireita. Muinaisessa Kreikassa epilepsiaa sairastavia ihmisiä pidettiin riivattuina, mutta heillä katsottiin olevan myös jumalallisia ominaisuuksia ja jopa kyky ennustaa tulevaisuutta niiden avulla.

Epilepsiasta on siis kirjoitettu tarinoita jo tuhansien vuosien ajan. Tunnetumpia esimerkkejä tästä neurologisesta sairaudesta on William Shakespearen Othellossa, Charles Dickensin Oliver Twistissä ja Fjodor Dostojevskin Idiootissa, joissa se kuvataan erikoisella ja poikkeavalla tavalla, joka ei luo ehjää kuvaa epilepsiasta. 

Elokuva astuu ensi kerran parrasvaloihin hieman myöhemmin. Vaikka elokuva välineenä on paljon nuorempi kuin kirjallisuus, ei epilepsiaa ole kuvattu siinä sen hienovaraisemmin tai uskottavammin kuin painetussa sanassa. Christer Mjåset analysoi kaikkiaan 62 vuosina 1929-2003 tuotettua pitkää erimaalaista elokuvaa, joissa on epilepsiaa sairastavia ihmisiä ja havaitsi, että elokuvantekijät noudattavat edelleen vanhoja stereotypioita.[2] Esimerkiksi mieshahmot kuvataan mielenvikaisina, moraalittomina ja kaikin puolin vaarallisina, kun taas naishahmot kuvataan haavoittuvina ja eksoottisina. Sama tutkimus osoittaa myös, että epilepsiaa käytetään usein elokuvien aiheena, ja sairauteen liittyvien jokapäiväisten haasteiden kuvaaminen on viime vuosikymmeninä yleistynyt.[3] Esimerkiksi vuonna 2007 julkaistussa elämäkertaelokuva Controlissa Joy Division -yhtyeen laulaja Ian Curtis sairastaa epilepsiaa ja tuntee menettävänsä elämänsä hallinnan.[4]

Videoklippi Controlista:

Elokuvat voivat olla hyvä keino lisätä tietoisuutta sairaudesta ja vähentää leimautumista. On kuitenkin tärkeää huomata, että se, miten epilepsia kuvataan elokuvissa ja muissa tiedotusvälineissä, voi olla sekä täsmällistä että epätarkkaa.

Lisää epilepsiaa kuvaavia elokuvia: 

●     Kamppailu elämästä (1997): Elokuvassa epilepsia on enemmän tai vähemmän pääroolissa. Kun Lori (Meryl Streep) saa tietää, että hänen poikansa Robbie sairastaa epilepsiaa, hän luottaa aluksi sairaalan henkilökuntaan. Tilanne kuitenkin muuttuu nopeasti, kun hän huomaa, että pojalle määrätyillä epilepsialääkkeillä on sivuvaikutuksia ja ne heikentävät pojan vointia. Lopulta hän ottaa asiat omiin käsiinsä ja päättää kokeilla vaihtoehtoisia menetelmiä poikansa epilepsian hoidossa. Elokuva kuvaa äidin kamppailua ahdaskatseista lääketiedettä vastaan.[5]

●      Garden State (2004): Indie-draamakomediassa Garden State epilepsia kuvataan varsin erityisellä tavalla. Natalie Portmanin esittämä Sam sairastaa epilepsiaa, mutta on ollut elokuvassa useita vuosia kohtauksettomana (eikä hän saa kohtauksia elokuvassa). Hänen sairausvakuutusyhtiönsä yrittää kuitenkin saada hänet käyttämään kypärää kaatumisen varalta. Tarina osoittaa, että epilepsiaa sairastavia voidaan joskus kohdella epäoikeudenmukaisesti.[6]

Videoklippi Garden Statesta:

●      Khadak (2006): Khadak sijoittuu Mongoliaan, jossa nuori mongolialainen nomadi Bagi asuu arolla äitinsä ja isoisänsä kanssa sekä sairastaa epilepsiaa. Eräänä päivänä hän saa kohtauksen ja vaipuu koomaan, ja kun hän herää, seudun karjaan on levinnyt rutto. Bagi joutuu kantamaan vastuun karjan pelastamisesta ja selviytymään samaan aikaan sairaudestaan.[7]

●      The Exploding Girl (2009): Elokuva kertoo nuoresta epilepsiaa sairastavasta opiskelijasta, joka on kesälomallaan tavannut uuden poikaystävän ja tasapainoilee tunteidensa kanssa.[8]

●     Electricity (2014): Electricity kertoo Lily O’Connor -nimisestä nuoresta naisesta, joka etsii kauan kadoksissa ollutta veljeään. Lily, jota näyttelee Agyness Deyn, sairastaa epilepsiaa. Elokuvassa näytetään, miten hänen kohtauksensa ja lääkityksensä vaikuttavat veljen etsimiseen.[9]

●      Avatar: The Way of Water (2022): Menestyselokuvan Avatar: The Way of Waterin ensi-ilta oli vuoden 2022 lopussa. Elokuva kertoo Sullyn perheestä, jonka adoptiotytär Kiri sairastaa epilepsiaa. Elokuvassa hänellä on voimakkaita näkö- ja kuuloaistimuksia ja hän saa kohtauksen, jonka lääkäri vahvistaa epilepsiaksi. Osa elokuvan henkilöistä kuitenkin uskoo, että Kirin kohtaukset johtuvat hänen yhteydestään Eywaan, Pandora-planeetan elämänvoimaan, ja että hänellä on siksi taianomaisia voimia. Elokuva jättää Kirin kohtausten todellisen syyn avoimeksi. Ohjaaja jättää asian tulkinnanvaraiseksi, mutta kyse voi olla vain vanhanaikaisesta tavasta kuvata epilepsiaa.[10]

FI2710NP Sep 2024

[1] https://www.epsyhealth.com/seizure-epilepsy-blog/8-authentic-movies-about-epilepsy
Viimeksi vierailtu [2023-03-14]

[2] https://tidsskriftet.no/en/2018/11/medisin-og-kunst/good-and-bad-epilepsy-film-and-literature
Viimeksi vierailtu [2023-03-14]
[3] https://www.thelancet.com/journals/laneur/article/PIIS1474-4422(03)00589-1/fulltext Viimeksi vierailtu [2023-03-14]

[4] https://tidsskriftet.no/en/2018/11/medisin-og-kunst/good-and-bad-epilepsy-film-and-literature Viimeksi vierailtu [2023-03-14]

[5] https://www.imdb.com/title/tt0118526/ Viimeksi vierailtu [2023-03-14]

[6] https://www.epsyhealth.com/seizure-epilepsy-blog/8-authentic-movies-about-epilepsy Viimeksi vierailtu [2023-03-14]

[7] https://tvtropes.org/pmwiki/pmwiki.php/Film/Khadak Viimeksi vierailtu [2023-03-15]

[8] https://www.imdb.com/title/tt1294161/?ref_=fn_al_tt_1 Viimeksi vierailtu [2023-03-15]

[9] https://www.imdb.com/title/tt2936470/?ref_=nv_sr_srsg_0 Viimeksi vierailtu [2023-03-15]

[10] https://www.epsyhealth.com/seizure-epilepsy-blog/8-authentic-movies-about-epilepsy Viimeksi vierailtu [2023-03-15]