Epilepsiaa sairastava ammattilaisgolfari: Marcus Kinhultin tarina
On kesäkuun alun maanantaiaamu, kun soitan Marcus Kinhultille. Hän on hieman väsynyt, mutta muuten kunnossa. Hän kertoo tulleensa kotiin Alankomaissa pidetystä golf-turnauksesta yöllä, eikä ole nukkunut hyvin. Itse asiassa päivä on aika tavanomainen. Kinhult matkustaa jatkuvasti ympäri maailmaa erilaisiin golfkilpailuihin. Epilepsiadiagnoosin jälkeen siitä on tullut haastavampaa, erityisesti rutiinien osalta.
”Golf ei ole pelkkä työ vaan myös elämäntapa. Jotta pysyisin huippukunnossa, minun on huolehdittava riittävästä unesta, oikeasta ruokavaliosta ja stressin hallinnasta, mikä ei ole aina matkoilla helppoa”, Marcus Kinhult sanoo.
"Golf ei ole pelkkä työ vaan myös elämäntapa."
Palataan vuoteen 2021 ja päivään, jolloin Marcus sai ensimmäisen epileptisen kohtauksensa. Tavallisen golfkentällä vietetyn päivän jälkeen hän palasi kotiinsa Espanjassa ja soitti tyttöystävälleen FaceTime-puhelun. Puhelun aikana häntä alkoi huimata, ja pian hän menetti otteensa puhelimesta, joka putosi lattialle. Sitten kaikki pimeni. Marcus ei muista tapahtunutta, mutta hänelle on kerrottu, että hänen tyttöystävänsä soitti Marcuksen lähistöllä olevalle ystävälle, ja pyysi tätä käymään Marcuksen luona. Ystävä löysi Marcuksen tajuttomana lattialta, mutta sai hänet nopeasti herätettyä. Marcuksen isäkin saapui pian tämän jälkeen asunnolle, ja yhdessä he auttoivat tämän sänkyyn. Ennen kuin ambulanssi ehti saapua paikalle, Marcus sai uuden kohtauksen sängyssä ja vielä kolmannen matkalla sairaalaan.
"Puhelun aikana häntä alkoi huimata, ja pian hän menetti otteensa puhelimesta, joka putosi lattialle."
”En muista mitään. Mutta ilmeisesti koko kehoni on tärissyt ja krampannut. He sanoivat, että tein ranteellani jotain outoa taivutusta, jota en normaalisti pysty edes tekemään. Minulla oli myös kovaa kipua olkapäässä ja selässä, syynä luultavasti kaatumiseni, kun olin asunnossa 20 minuuttia yksin”, Marcus kertoo ja jatkaa:
”Kun olin sairaalassa, minulle tehtiin joukko kokeita, ja aivoissani havaittiin epileptistä toimintaa. Vietin viikon sairaalassa Espanjassa ennen kuin pääsin lentämään kotiin ja tutkimuksiin.
Epävarmuutta on vaikea käsitellä
Kotimaassaan Marcus sai lääkkeitä ja lisätietoa epilepsiasta. Hän kertoo, ettei hän ollut tiennyt mitään epilepsiasta. Hänen ainoa kokemuksensa oli urheilutapahtumasta 11-vuotiaana: hän näki vanhemman saavan liikuntasalissa kohtauksen ja kouristelevan lattialla, mikä oli hänestä pelottavaa. Marcuksella on edelleen epilepsiaan liittyviä pelon tunteita, mutta ne ovat muuttuneet aiemmasta. Diagnoosin jälkeen hän pelkäsi aiempaa enemmän epävarmuutta siitä, milloin kohtaus voi tulla. Romahtaisiko hän kesken kisan? Tai saisiko fyysisiä vammoja?
”Aluksi asia oli aika vaikea niin minulle kuin sukulaisillenikin. Epilepsia oli meille kaikille täysin uusi asia. Mutta huoli hälveni ajan myötä yhä enemmän”, Kinhult sanoo.
Kun ahdistus väheni, myös kohtaukset vähenivät. Marcus ei ole saanut toista yhtä voimakasta kohtausta kuin ensimmäinen Espanjassa. Sen sijaan hänellä on poissaolokohtauksia muutaman kuukauden välein, usein sosiaalisissa yhteyksissä. Niissä hän menettää ajan ja tilan tajun ja muuttuu poissaolevaksi. Hän kuvailee sitä eräänlaiseksi sumuksi päässä:
”En pysty muotoilemaan sanoja ja unohdan, kuka olen tai kuka vieressäni on. Onneksi kohtaukset eivät kestä kovin kauan, ehkä muutaman sekunnin. Mutta voin silti olla hiukan säikähtänyt vielä kohtauksen jälkeen. Sitten hengitän muutaman kerran syvään ja kerron itselleni, kuka olen ja missä olen.”
Kasvava kiinnostus neurotieteitä kohtaan
Epilepsiakohtaus on saanut Marcuksen mietteliääksi. Hoitohenkilöstöltä saamiensa tietojen lisäksi hän on kiinnostunut etsimään tietoa myös neurotieteiden alalta. Hän on kuunnellut podcasteja, lukenut tutkimuksia, artikkeleita ja kirjoja sekä tutkinut, mitä hän itse voi tehdä unen ja liikunnan suhteen.
"Epilepsiakohtaus on saanut Marcuksen mietteliääksi."
”Minulle on kerrottu, että alkoholi on yleinen laukaiseva tekijä, mutta se ei ole koskaan kiinnostanut minua, joten minun laukaisijani on täytynyt olla jokin muu. Olen tullut siihen tulokseen, että stressi voi minun kohdallani olla keskeinen tekijä. Muistan, että vuosi 2021 oli stressaava ja minulla oli paljon golfiin liittyviä paineita. Ehkä se oli liikaa?”, Marcus pohtii ja jatkaa:
”Tutkiskelin itseäni ja aloin muun muassa meditoida. Se on auttanut minua valtavasti. Tunnen hallitsevani itseäni paremmin ja olevani vähemmän stressaantunut. Suhtaudun myös nukkumiseeni vakavammin. Huolehdin, että nukun tarpeeksi ja yritän seurata untani älykellolla.
"Tutkiskelin itseäni ja aloin muun muassa meditoida."
Elämästä kiitollinen
Ei tietenkään ole helppoa muuttaa elämäntapaa ja ajattelutapaa yhdessä yössä. Ammattiurheilijalle se on ehkä vielä tavallista vaikeampaa. Marcus kertoo kamppailevansa kahden päänsisäisen äänen välillä: toinen käskee häntä ottamaan rennosti ja elämään terveellisesti, ja toinen, urheilun ääni, haluaa asettaa tavoitteet korkealle ja ottaa kehosta kaiken irti.
”Uskon edelleen tulevaisuuteen, jossa nämä äänet ovat samaa mieltä asioista. On täysin mahdollista elää terveellistä elämää ja olla urheilija, mutta se vie aikaa."
"On täysin mahdollista elää terveellistä elämää ja olla urheilija, mutta se vie aikaa."
Miltä hänestä tuntuu nyt ja onko hän pystynyt palaamaan ”normaaliin” elämään, jota hän vietti ennen ensimmäisiä kohtauksia hieman yli kaksi vuotta sitten? Marcus Kinhult sanoo, että elämä on nyt hyvää ja että hän on siitä kiitollinen.
”Mitä urheiluun tulee, olen ehdottomasti tehnyt paluun. Olkapääni on vihoittelee vielä hieman kaatumiseni takia, mutta uskon olevani hyvässä kunnossa. Käytän edelleen lääkitystä ja tunnen, että pystyn periaatteessa tekemään kaiken sen, mihin pystyin ennenkin. Suhtaudun edelleen myönteisesti uraani ja tulevaisuuteeni”, hän toteaa lopuksi.
FI2705NP Sep 2024