Epilepsian diagnosoiminen

Epilepsia pähkinänkuoressa

Aivojen hermosolut lähettävät toisilleen signaaleja. Kun kaikki toimii normaalisti, aktivoivien ja vaimentavien signaalien välillä vallitsee tasapaino. Epileptikolla tämä tasapaino on häiriintynyt. Tällöin tietyt hermosolut voivat yliaktivoitua ja lähettää liian paljon sähköisiä signaaleja, jolloin seurauksena voi olla kohtaus.² Kaikki aivokuoren sairaudet ja vauriot voivat häiritä tätä tasapainoa, joilloin voi seurata epileptisia kohtauksia. Tämä ei välttämättä tarkoita, että henkilö saisi epilepsiadiagnoosin.³

Epilepsia voi johtua monista eri syistä, kuten synnynnäisestä sairaudesta, aivokasvaimesta tai aivohalvauksesta. Epilepsia voi kehittyä myös päävamman seurauksena. Noin puolessa kaikista epilepsiatapauksista syytä ei kuitenkaan tiedetä.⁴

Epilepsia voi puhjeta missä tahansa iässä. Riski on kuitenkin suurimmillaan ensimmäisen elinvuoden aikana ja 70 ikävuoden jälkeen.⁴

Lisätietoja epilepsiasta saat täältä >>

Milloin epilepsia diagnosoidaan

Epilepsia diagnosoidaan yleensä kahden provosoimattoman epileptisen kohtauksen jälkeen. Provosoimattomalla kohtauksella tarkoitetaan, että kohtaukselle ei ole muuta selitystä, kuten kuumetta, lääkkeitä, myrkytystä, vieroitusoireita tai aivoihin kohdistuvaa ulkoista voimaa.^1,3,5-6

Ensimmäisen provosoimattoman kohtauksen jälkeen uuden kohtauksen riskiksi arvioidaan noin 40 prosenttia ja toisen provosoimattoman kohtauksen jälkeen 70 prosenttia. Siksi diagnoosi tehdään useimmiten kahden provosoimattoman epilepsiakohtauksen jälkeen.⁷

Jos uusiutumisriski arvioidaan erittäin suureksi, diagnoosi voidaan tehdä jo yhden kohtauksen perusteella.^5-7

Milloin on syytä hakeutua hoitoon

Jos saat provosoimattoman kouristuskohtauksen (eikä sinulla ole aiemmin ollut sellaista), ota välittömästi yhteys terveyskeskukseen tai päivystävään vastaanottoon. Jos vastaanotto ei ole auki, hakeudu päivystykseen.⁴

Jos sinulla ei ole selkeitä kouristuskohtauksia mutta epäilet silti epilepsiaa, ota yhteys terveyskeskukseen.⁴

Täältä saat lisätietoja epilepsian oireista ja eri tyyppisistä kohtauksista >>

Miten tilanne tutkitaan

Diagnoosiin johtava polku voi vaihdella, aivan kuten itse tautikin ilmenee hyvin eri tavoin eri ihmisillä. Seuraavassa on kuvattu diagnoosiin johtava prosessi Ruotsin sosiaalihallituksen suositusten mukaan.

1.    Ensimmäinen hoitokontakti
Ensimmäinen hoitokontakti tapahtuu usein päivystyksessä.

Lääkäri tutkii sinut, ja sinä tai läheisesi (joka oli paikalla kohtauksen aikana) saatte kertoa, mitä tapahtui ja miten kohtaus eteni. Jos lääkäri katsoo, että epilepsian tutkiminen on perusteltua, sinulle saatetaan tehdä aivosähkötutkimus ja magneettikuvaus.⁵ (Jäljempänä on lisätietoja EEG-tutkimuksesta ja magneettikuvauksesta.)
Kun olet toipunut kohtauksesta, pääset kotiin.⁴

Tutkimukset on syytä tehdä pikaisesti ensimmäisen provosoimattoman kohtauksen jälkeen. Näin tutkimukset käynnistyvät. Tässä vaiheessa halutaan sulkea pois muut syyt, kuten kasvain, tulehdus ja verenvuoto. Tarkoituksena on arvioida uusien kohtausten riskiä ja päättää, onko hoito aloitettava välittömästi.

2.    Yhteys epilepsiahoitajaan
Ruotsin sosiaalihallituksen mukaan sinulle tulee tarjota mahdollisuus epilepsiahoitajan tapaamiseen kahden päivän kuluessa ensimmäisestä hoitokontaktistasi. Epilepsiahoitaja tuntee epilepsian hyvin ja voi kysyä kohtauksesta/kohtauksista, tiedustella aiemmista sairauksistasi sekä antaa tietoa ja tukea. Hän voi myös arvioida, miten nopeasti sinun on otettava yhteyttä epilepsian hoitoon erikoistuneeseen lääkäriin, usein neurologiin, tai muuhun epilepsiatiimin jäseneen.⁵

3.    Lääkärin arvio
Sinut ohjataan epilepsian hoitoon perehtyneen lääkärin, yleensä neurologin, vastaanotolle. Tämän tulisi tapahtua neljän viikon kuluessa. Jos EEG-tutkimus ja magneettikuvaus on tehty ensimmäisellä hoitokäynnillä (usein päivystyksessä), lääkäri saa niiden tulokset käyttöönsä.
Lääkärikäynnin aikana käydään läpi:

• miten itse koet kohtauksen

• hoitohistoriasi

• mahdolliset laukaisevat tekijät

• tarvitaanko lisätutkimuksia sen selvittämiseksi, johtuuko kohtaus / johtuvatko kohtaukset epilepsiasta vai jostakin muusta syystä.⁵

On tavallista, ettei henkilö muista epileptistä kohtausta jälkikäteen, joten lääkärikäynnille on hyvä ottaa mukaan henkilö, joka on nähnyt kohtauksen ja voi kuvailla tapahtuman lääkärille.⁴

4.    Tutkimukset
Kaksi tärkeää tutkimusta, joita yleensä käytetään epilepsian diagnosoinnissa, ovat EEG-tutkimus ja magneettikuvaus.

• EEG (aivosähkökäyrä) on tutkimus, jolla mitataan aivojen sähköistä toimintaa.
  
  Päähän kiinnitetään pienet anturit (elektrodit) tarrojen tai pehmeän myssyn avulla. On olemassa useita erilaisia EEG-tutkimuksia, jotka voidaan tehdä hereillä ollessa tai nukkuessa. Tutkimus ei aiheuta kipua.⁸
  
  Epilepsiassa tietyt hermosolut voivat olla yliaktiivisia. EEG-tutkimuksen avulla voidaan havaita aivojen sähköisessä toiminnassa tyypillisiä muutoksia, jotka viittaavat epilepsiaan.⁹
  
  

• MRI (magneettikuvaus) on magneettikameralla tehtävä tutkimus, jossa aivoista otetaan tarkkoja kuvia magneettikentän ja radioaaltojen avulla (magneettikuvauksessa ei käytetä röntgensäteilyä).¹⁰
  
  Potilas makaa pöydällä, joka viedään lyhyen, molemmista päistä avoimen putken sisään. Magneettikuvauslaite pitää kovaa ääntä, joten potilas saa ääntä vaimentavat kuulokkeet. On tärkeää pysyä liikkumatta, jotta kuvista tulee teräviä. Tutkimus ei aiheuta kipua.¹⁰            
  
  Magneettikuvaus on tärkeä oikean diagnoosin tekemiseksi ja kohtausten syyn selvittämiseksi.¹¹
  

5.    Diagnoosi
Epilepsia on kliininen diagnoosi, jossa on otettava huomioon useita tekijöitä. Lääkäri tekee diagnoosin sinun ja/tai läheisesi kertomuksen ja kohtausta koskevan kuvauksen, näytteiden ja tutkimusten sekä aiempia sairauksia tai aivovammoja koskevien tietojen perusteella.⁵

Diagnoosi tehdään yleensä kahden provosoimattoman kohtauksen jälkeen, mutta kuten edellä mainittiin, tutkimukset aloitetaan jo ensimmäisen kohtauksen jälkeen. Jos uusien kohtausten riski katsotaan erityisen suureksi, diagnoosi voidaan tehdä jo ensimmäisen kohtauksen jälkeen.⁵

6.    Seuranta
Kun sinulle on diagnosoitu epilepsia, sinun tulee käydä säännöllisesti seurannassa (epilepsiaan erikoistuneen) lääkärin vastaanotolla. Tällaisella seurantakäynnillä keskustelette muun muassa mahdollisten kohtausten tiheydestä, hoidon tehokkuudesta, ennusteesta, koulutukseen ja työhön liittyvistä näkökohdista, kognitiivisista vaikeuksista ja psyykkisestä hyvinvoinnista. Käynnin aikana on tärkeää, että saat tarvitsemasi tiedot ja mahdollisuuden esittää kysymyksiä. Saattaa myös olla, että tarvitaan (syventäviä) lisätutkimuksia tai epilepsiatiimin tukea.⁵

On tärkeää, että tilaasi seurataan säännöllisesti viiden ensimmäisen vuoden ajan diagnoosin jälkeen. Ruotsin sosiaalihallituksen mukaan lääkärissä tulisi käydä vähintään kerran vuodessa, vaikka kohtauksia ei olisi. Jos sinulla on kohtauksia hoidosta huolimatta, sinun on oltava tiiviimmässä yhteydessä terveydenhuoltoon. Usein tarvitaan myös muiden ammattiryhmien kuin lääkärien apua.⁵

Hyvän epilepsiahoidon perustana on, että saat tarvitsemasi hoidon, joka on mukautettu juuri sinun ja sairautesi tarpeisiin. Siihen sisältyvät myös arviointi ja seuranta hoitosuunnitelmien ja tavoitteiden avulla.⁵

Tällä hetkellä on pulaa sekä epilepsiahoitajista että asianmukaisesti erikoistuneista lääkäreistä. Käytännöt vaihtelevat eri puolilla maata, ja seuranta toteutuu usein satunnaisemmin.⁵

Mitä epilepsiadiagnoosi tarkoittaa?

Epilepsiadiagnoosi voi vaikuttaa elämään monin tavoin.

Aluksi diagnoosi voi olla mullistava ja tulla järkytyksenä. Tuntuu kuin koko elämä kääntyisi päälaelleen.³ Tilanne vaikuttaa sekä sinuun että läheisiisi monin tavoin.⁵ Sen käsittely voi viedä aikaa, ja sinä ja läheisesi saatatte tarvita tukea ja apua.

Kansainvälisesti epilepsiaa kutsutaan toisinaan nimellä ”epilepsies” (epilepsiat)¹², sillä epilepsiasta on olemassa useita eri muotoja¹³, jotka ilmenevät eri ihmisillä eri tavoin. Tämä tarkoittaa, että sairaus myös vaikuttaa eri ihmisiin eri tavoin.

Tutkimukset kuitenkin osoittavat, etteivät useimmat anna epilepsian haitata elämäänsä. Epileptikkoja voi olla erilaisissa ammatteja lääkäreistä varastotyöntekijöihin, ja he ovat usein perheellisiä siinä missä muutkin. He ovat kehittäneet kukin oman selviytymisstrategiansa.¹⁴

Kirjallisuusviitteet

1)    Epilepsiat (aikuiset). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Neurologinen Yhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2020 (viitattu 10.06.2026). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

2)    Kälviäinen R, et al. Epilepsia. Duodecim, 2016.

3)    Neuroförbundet. Få diagnos vid epilepsi [Internet]. Stockholm: Neuroförbundet. Tillgänglig från: https://neuro.se/diagnoser/epilepsi/faa-diagnos-vid-epilepsi/
Luettu: 12FEB2026.

4)    1177 Vårdguiden. Epilepsi [Internet]. Stockholm: Sveriges regioner. Tillgänglig från: https://www.1177.se/sjukdomar--besvar/hjarna-och-nerver/yrsel-svimning-och-kramper/epilepsi/
Julkaistu/Tarkistettu: 29.8.2022. Luettu: 12FEB2026.

5)    Socialstyrelsen. Nationella riktlinjer för vård vid epilepsi: Stöd för styrning och ledning. Stockholm: Socialstyrelsen; 2019.
Luettu: 18FEB2026. 

6)    VISS – Vårdinformation i Storstockholm. Epilepsi [Internet]. Stockholm: Region Stockholm. Tillgänglig från: https://viss.nu/kunskapsstod/vardprogram/epilepsi
Julkaistu/Tarkistettu: OKT2018. Luettu: 13FEB2026.

7)    Internetmedicin. Epileptiska anfall/epilepsi – vuxna [Internet]. Göteborg: Internetmedicin. Tillgänglig från: https://www.internetmedicin.se/neurologi/epileptiska-anfallepilepsi-vuxna
Julkaistu/Tarkistettu: 01MAR2025. Luettu: 16FEB2026.

8)    1177 Vårdguiden. EEG – elektroencefalografi [Internet]. Stockholm: Sveriges regioner. Tillgänglig från: https://www.1177.se/undersokning-behandling/undersokningar-och-provtagning/provtagning-och-matningar/matningar/eeg--elektroencefalografi/

Julkaistu/Tarkistettu: 24JAN2024. Luettu: 18FEB2026.

9)    Epilepsy Action. EEG (electroencephalogram) [Internet]. London: Epilepsy Action. Tillgänglig från: https://www.epilepsy.org.uk/info/diagnosis/eeg-electroencephalogram
Julkaistu/Tarkistettu: FEB2026. Luettu: 18FEB2026.

10) 1177 Vårdguiden. MR-undersökning med magnetkamera [Internet]. Stockholm: Sveriges regioner. Tillgänglig från: https://www.1177.se/undersokning-behandling/undersokningar-och-provtagning/bildundersokningar-och-rontgen/MR-undersokning-med-magnetkamera/
Julkaistu/Tarkistettu: 28MAR2025. Luettu: 18FEB2026.

11) Epilepsy Foundation. Brain imaging [Internet]. Landover (MD): Epilepsy Foundation. Tillgänglig från: https://www.epilepsy.com/diagnosis/brain-imaging
Julkaistu/Tarkistettu: NOV2013. Luettu: 18FEB2026.

12) National Institute of Neurological Disorders and Stroke (NINDS). Epilepsy and seizures [Internet]. Bethesda (MD): National Institutes of Health. Tillgänglig från: https://www.ninds.nih.gov/health-information/disorders/epilepsy-and-seizures
Julkaistu/Tarkistettu: 07APR2025. Luettu: 18FEB2026.

13) Scheffer IE, Berkovic S, Capovilla G, Connolly MB, French J, Guilhoto L, et al. ILAE classification of the epilepsies: position paper of the ILAE Commission for Classification and Terminology. Epilepsia. 2017;58(4):512-21. doi:10.1111/epi.13709.
Julkaistu/Tarkistettu: 08APR2017. Luettu: 28APR2026.

14) Örebro universitet. Det går att leva ett bra liv med epilepsi – visar forskning utifrån unik data [Internet]. Örebro: Örebro universitet; 2019. Tillgänglig från: https://www.oru.se/nyheter/nyhetsarkiv/nyhetsarkiv-2019/det-gar-att-leva-ett-bra-liv-med-epilepsi-visar-forskning-utifran-unik-data/
Julkaistu/Tarkistettu: 10DEC2029. Luettu: 18FEB2026.

Monet viitteet ovat ruotsinkielisiä ja peräisin ruotsalaisista lähteistä. Artikkelin tiedot on tarkistettu ja artikkeli hyväksytty Suomen näkökulmasta.

Kuva: iStock

MAT-FI-0016-NP Jul 2026